Tarinoita tamperelaisesta polkupyöräilystä

Tampereen pyöräilyhistoria ja -kulttuuri. Jaa muistoja, kuvia ja kokemuksia

Tarinoita tamperelaisesta polkupyöräilystä

 

Muistatko lapsuudessa koristaneesi polkupyörän pinnojenvälit Jaffa-pullonkorkeilla? Oletko kyydinnyt ystävääsi ritsillä jyrkässä ylämäessä? Putosivatko ketjut kesken työmatkan? Polkupyörä on nykyihmisen arjen paras ystävä. Pyöräilymatkat herättävät lämpimiä muistoja paikoista, joihin on pysähdytty niin evästauolle kuin ihailemaan luontoa. Eikä mikään tietenkään voita alamäen huimapäistä vauhtia tai puhuria kasvoilla.

 

Usein unohdetaan, että vielä 1950-luvulla tärkein kulkuväline oli auton sijaan polkupyörä. Nykyäänkin pyöräileminen kuuluu lapsen ja nuoren elämään saumattomasti ennen ajokortinsaantia. Onhan polkupyörän ajo-opettelu yksi lapsen elämän merkkihetkistä. Nuoruuden jälkeen polkupyöräily on useille harrastus tai luonnollinen osa päivittäistä liikkumista.

Meitä Tampereen kaupungin museotoimessa kiinnostaakin, mitä polkupyöräily merkitsee sinulle ja millaisia tunnerikkaita muistoja se herättää. Kutsumme Museosolmun kävijät tutustumaan pyöräilysattumuksiin menneiltä vuosikymmeniltä, ja lisäämään kuvagalleriaan omia muistojaan muiden kommentoitavaksi. Solmu tarjoaa Vapriikin kuva-arkiston sekä muiden tahojen polkupyöräaiheisten valokuvien ohella mahdollisuuden keskustella mielenkiintoa herättävistä kokemuksista.

Jos haluat antaa kuvia projektimme käyttöön, tule paikan päälle Vapriikkiin

 

Vapriikin ja kuva-arkiston käyntiosoite:
Tampellan alue
Alaverstaanraitti 5
33101 Tampere

Tai ota yhteyttä sähköpostitse

Kimmo Antila: kimmo.antila@tampere.fi

Outi Penninkangas: outi.penninkangas@tampere.fi 

 

Muita solmuja aiheesta:

  • Array
Lisää tiedosto Vaatii kirjautumisen palveluun.

Kommentit

Onneksi nykyään voi talveksi vaihtaa nastarenkaat alle. Viime

Onneksi nykyään voi talveksi vaihtaa nastarenkaat alle. Viime talvi meni kokonaan ilman kaatumisia ja täytyy sanoa, että jäätiköllä pyöräily tuntuu vakaammalta kuin käveleminen, vaikka ikää alkaa kertyä... Hankittuani renkaat, joissa nastat ulottuvat renkaiden sivuille, tieurissa pyöräilykin tuntuu hieman turvallisemmalta. Sohjokelit on tietysti aina vähän ikäviä.

90-luvun puolivälissä pyöräilin työmatkani Jankasta

90-luvun puolivälissä pyöräilin työmatkani Jankasta Lapinniemeen ympärivuoden, säässä kuin säässä. Ikää oli tuolloin vähän päälle 20 ja kuntoa ja ketteryyttä riitti. Talvisin Hakametsän hallin piha ja parkkipaikat jäätyivät pelikirkkaaksi tasangoksi, jolla pyöräily oli oma taiteen lajinsa. Sohjokin oli siihen aikaan kivaa, kun piti ajaa lujaa ja kaatumisen vaara puski adrenaliinia verenkiertoon. Vuosia myöhemmin totesin tulleeni vanhaksi kun kaaduin Hakametsän jäätiköllä ja se ei ollutkaan enää hauskaa.

Kirjoita uusi kommentti

CAPTCHA
Tämän kohdan tarkoitus on estää automatisoituja roskaposti-robotteja syöttämästä ei-toivottua sisältöä sivustolle.
c
7
P
F
Z
j
Syötä koodi ilman välilyöntejä. Huomioi että kirjainten koolla on väliä.